www.ramopunk.com

Ramopunkit keikoilla

 

1 07 Tnki

Ne Luumäet

& The Micragirls

Takaisin Ne Luumäet -keikkaraportin etusivulle

Tuomo Karhu, Turun Sanomat 8.7.07:

Viiksien vastustajien viimeinen paluu

Tuomo Karhu, Turun Sanomat:

Viiksien vastustajien viimeinen paluu

Telttalavalla soittanut englantilainen Marillion sekä Turun Sanomat -teltan Queen-, Queensryche- ja Yngwie Malmsteen -tribuutit todistivat lähes aukottomasti, että rockmusiikki on taitolaji.

Ramopunkbändi Ne Luumäet kaatoi kuitenkin koko teorian naurettavan yksinkertaisilla ralleillaan. Jo 14 vuotta sitten kuopatun yhtyeen ainoa paluukeikka osoitti, että Ramonesin nerokkuus toimii sukupolvesta toiseen. Vai mitä sanotte kappaleiden nimistä kuten Siinä on punk Kari (vrt. Ramonesin Sheena Is A Punk Rocker ), Leena on liimanhaistelija, Tappajatomaattien hyökkäys ja Kesäloma on kesällä.

Mä en haluu mennä alas kellariin lukeutuu jo suomalaisen rocklyriikan merkkiteoksiin. "Mä en haluu mennä alas kellariin. / Isä äiti sinne meni, / sitten valot pimeni", laulun teksti kuuluu kokonaisuudessaan.

Tunnetusti viiksiä ja viiksiheviä hylkivän yhtyeen opettavaiset säkeet "enää en mopoa viritä / enää en kasvata viiksiä / tuomari tulee ja tuomari tuomitsee" soittelivat niin ikään suomalaisnuorten sielun herkimpiä kieliä.

Ja omalla tavallaan liikuttava oli myös Mä tahdon töihin virastoon, jonka laulaja Joey Luumäki spiikkasi: "Seuraava biisi tehtiin tulevaisuutta silmällä pitäen, mutta nythän se on menneisyyttä."

Harvoinpa näkee tuhannen ihmisen hihkuvan kurkku suorana haluavansa töihin virastoon.

 Siinä missä John Legend oli perjantai-iltana rantalavalla parhaassa mahdollisessa paikassa, japanilainen visual kei -orkesteri D'espairsRay oli samalla lavalla lauantaipäivänä huonoimmassa mahdollisessa paikassa.

Bändin goottilainen ilme ei todellakaan päässyt oikeuksiinsa keskellä päivää uimarannalla. Kaiken huipuksi siihen asti harmaan päivän ensimmäiset auringonsäteet iskivät Kansanpuistoon rantahiekkaan juuri uuden albumin kohtalokkaan nimibiisin Mirror aikana.

Yhtyeen kovin oululaiselta kuulostava perushevi upposi kuitenkin yleisöön ihmeen hyvin. Bändin vikkelä lavaliikehdintä olikin piristävää vastapainoa suomalaisten hevijurrikoiden koikkelehtimiselle. Myös japanilaisen moottoripyörän lailla surisseet kitarasoundit erottivat orkesteria kotoisista melodisen hevin tekijöistä - ja mikä parasta valmistivat yleisöä Ne Luumäkien surinapunkille.

Tuomo Karhu

Turun Sanomat, sunnuntai 8. heinäkuuta 2007