"Eka levy" -sisällysluettelo

Pojat Olo-lehdessä 1991

Jukka Junttila, Olo  no 33 (1/91)

Hyppiessäni provinssirockin indie-teltassa avoin viinipullo kädessäni, tulin siihen tulokseen, että Pojat on maailman paras bändi - tai ainakin maailman paras lavabändi. Samalla koin muistoharppauksen vuoden 1979 joulukuuhun. Tuolloin olin vastaavasti hyppinyt pullon (silloin alkoholijuoma oli dry anista) kanssa, peukalo silloinkin korkkina, Ypö-Viis -yhtyeen keikalla Lahdessa, pankin alla olevassa pommisuojassa, ja tuolloin olin tullut siihen tulokseen, että Ypö-viis on maailman paras bändi.

Tavallaan minun pitää aloittaa juttu Pojista bändistä nimeltä Ypö-Viis. Niin kulunut kuin tämä tapa aloittaa Pojista puhuminen onkin ja osin vääräkin, mutta niin selvästi bändin juuret kuitenkin ovat 70-luvun lopun punkissa. Tai sanoisinko näin, että Pojat on tavallaan looginen jatke kaikelle sille, mitä Ypö-Viis edusti. Ennen kaikkea siis jatke, eikä mikään "hei, kelataan vanha hauska punkkijuttu uudestaan" -homma. Ypö-Viiteen pitää palata hauskan pidon, menon, melodioiden, fiiliksen ja Marin takia.

"Meistä kukaan ei oo mikään soittovirtuoosi. Me kaikki

tykätään siitä, että biisit on lyhyitä, niissä on melodia ja

niissä ei oo kauheesti kitarasooloja. Kun ne on tylsiä.

Eikä me osattais soittaakaan niitä. Tää kaava on ihan se

 sama kuin se vanha kaava. Mutta se on hyvä kaava

ja se sopii meille."

Miika

Ypö-Viis - jossa Pojista soittivat Miika ja Mikko, jos joku ei tätä vielä tiennyt (niin ja Manu Hellhoundissa ja Jussi Mur Murissa) - edusti punkissa enemmän tätä kivaa pitää olla-asennetta kuin tiedostavaa saarnaamista. Ypöjen biisit olivat tietysti simppeliydestään huolimatta etupäässä nerokkaita, tarttuvia "pop-klassikkoja". Keikoilla Ypöt olivat elementissään, ja saivat aikaan tunnelman, jota ei oikeastaan pysty kuvaamaan; sekä bändi, että yleisö näyttivät nauttivan näistä "yhteisistä hetkistä". Nuo asiat sitovat Ypöt Poikiin. Ai, että entäs se Mari: no se on osittain Miikan alter ego, joka on jatkanut kulkuaan näihin päiviin asti.

"On tää siinä mielessä terapiaa soittaa Pojissa,

että me tehdään just sitä mitä me halutaan."

Manu

Ensimmäinen Pojat-muistoni on Tullikamarilta jo hyvän aikaa sitten. Silloin kiinnitin huomiota lähinnä vain keikkasetissä olleisiin Boys-covereihin ja naureskelin oivasti valittua bändin nimeä - nämä coverit paikallistettuani. Ensimmäisen kerran bändin tiukkuuteen lavalla kiinnitin huomiota hieman myöhemmin YO-talolla. Keikan jälkeen menin juttelemaan Miikan (vai oliko se sitten Jussi) kanssa ja sanomaan, että Hiljaiset Levyt voisi olla kiinnostunut kustantamaan yhtyeen singlen. Miika kertoili, että lp:n tekemisestä oli jo sovittu Luonteri Surfin miesten kanssa. Totesin asian olevan erinomaisella tolalla, sillä saisinhan näin hyllyyni singlen sijasta kokonaisen lp:n hyvää musiikkia.

"Se on hyvä, että voi täysin rinnoin

sanoa, että on tässä mukana."

Miika

Yhtye paransi kuin sika juoksuaan ja levynjulkaisu-keikalla Yo-talolla Pojat pesivät jo Luonteri Surfin. Eikä meikäläinenkään enää tyytynyt vain takavasemmalta hymähtelemään tyytyväisesti, vaan bändi sai niin sanotusti fibaa punttiin. Yhteensoitto oli tiukkaa ja soittamisen riemu välittyi sen kolmekymmentä senttiä alemmaksi, jolle bändi oli nostettu. Myöskin yhtyeen lavapreesens oli tällöin kehittynyt toistaiseksi lopulliseen muotoonsa: Miika on keulakuva, joka etualalla hoitaa hommansa tehokkaasti ja katseita vangitsevasti. Mikko hyörii vasemmalla, ja eläytyy hetkittäin musiikkiinsa silminnähtävästi. Jussi bassottelee oikealla ja hymyilee sillä lailla hämmästyneesti innostunutta yleisöä vilkuillen, aivan kuin ei meinaisi uskoa omaa suosiotaan todeksi. Manu hoitaa hommansa taka-alalla ei niinkään näkyvästi, mutta sitäkin tiukemmin.

Indie-touhusta:

"Ayshirelle levyttäminen oli enemmänkin kärsimättömyyttä kuin kannanotto."

Mikko

"Mulle sanasta indie tulee mieleen Nisonen ja mustat nahkavaatteet."

Manu

Eikä se riemu rajoittunut pelkästään tuohon levynjulkistamiskeikkaan. Se levy se vasta iso ilo oli. Täynnä täydellisiä pop-punk-biisejä, joista neljä sinänsä näppärää lainaa (Boys: First Time, Brickfield Nights, TCP ja Ramones: Real Cool Time) eivät edes edusta levyn parhaimmistoa, vaan vahvat omat melodiat, kuten Känni seis, Mari, Paha iski ja Koko kesä kirivät rinnan mitan ohi tasaisen rintaman. Hauskana anekdoottina kerrottakoon, että Känni seis oli alunperin coveri (Ramonesin Danny Says), mutta kun ensin vanhaan biisiin oli tehty uudet sanat, niin sen jälkeen näihin tehtiin uusi melodia - mielenkiintoinen tapa tehdä lauluja. Melodioiden lisäksi levyllä viehättivät särmikkäät, ei ylituotetut soundit, mukavat sanoitukset ja muutamat herkulliset kielikuvat. "Minna oli ehkä koko lailla hyvästä perheestä / Äiti soitti pianoa ja isä kuunteli Genesistä", kuvaa perheen sosiaalisen statuksen hyvin tarkkaan minun kaltaiselleni, 70-luvulla nuoruuteni pilanneelle ei-enää-niin-vihaiselle miehelle.

"A-puolen eka on siksi Utajärven yöt, kun Chartbustersin eka on Brickfield Nights ja b-puolen kolmas on Kamalaa ja kylmää, kun tolla Ramones-levyllä b-puolen kolmas on Real Cool Time."

Jussi

Rakkaus bändiä kohtaan vain siis kasvoi. Nyt kävin tsekkaamassa yhtyeen aina kun se vain oli mahdollista, ja Tampereellahan oli. Poikien esiintymiset Luumäkien ja/tai Luonteri Surfin kanssa olivat tapauksia, joita ei yksinkertaisesti voinut sivuuttaa. Tämä kolmikko kasvoi melko kiinteäksi yhteisöksi, joka paitsi soitti yhteisiä keikkoja, vieraili myös osan orkesterin voimin toistensa keikoilla. Ja kypsyipä jouluksi '90 yhteinen Ne Luupojat Surf -ep:kin. Tuolla levyllä on yksi puhtaasti Pojat-biisi (Partaradikaali), joka istuu hieman huonosti joululevylle, mutta joka erikseen kuunneltuna on aivan mukiin menevä menopala.

"Hyvä biisi on sellainen, jossa on hyvät sanat ja hyvä sävel"

Miika

"Hyvä biisi on aina hyvä biisi. Hyviä biisejä kannattaa aina soittaa."

Manu

Osin jo tuo joulu-ep jo ennakoi bändin siirtymistä Pokolle, ja olihan tällä mainiolla levy-yhtiöllä jo aiempikin kosketus osaan Pojista, olihan Ypö-Viis:kin muutaman pienkustanteen jälkeen siirtynyt Pokolle. Näin se historia toistaa itseään!  Poko-yhteistyö toi tullessaan kolmen biisin singlen Pala maata hautausmaalta / Thaimaa / Herra postimies. Ettekä arvaa väärin, jos ennakoitte, että tulen tuonkin levyn kehumaan. Herkkuahan sekin oli, tottakai. Omaksi Suosikikseni nousi B-poskelta leppoisa powe pop -pala Thaimaa. Niin ja syytä on tietysti myös kehua Pala maata... -riimittelyä.

Pala maata hautausmaalta / Thaimaa / Herra Postimies

"Monet ihmiset rakastaa tän tyylisiä biisejä."

Mikko

Sitten oltiinkin jo tultu ajassa tuohon Provinssin keikkaan, jolloin näin valon. Sitä oli jo luullut lähes kaiken nähneensä ja osin kyyniseksi tulleensa, mutta hitto... Kaikki kyynisyys pop-orkesterien suhteen oli kertaheitolla pois pyyhkäisty, kun ihmeellinen nelikkomme aloitti settinsä. Onhan sitä tietysti edelleen silloin tällöin tullut harrastettua tanssiaskelia joidenkin bändien kohdalla, mutta enpä muista koska tätä ennen olisin pogonnut koko keikan! UH! Kolmen encoren jälkeen hikisen ja tyytyväisen bändin lisäksi lavan edustalta poistui hikinen ja tyytyväinen allekirjoittaja.

"Mä ajattelen parhaiten suihkussa."

Miika

Seuraava havainto Pojista oli Tampereen YO-talon uudelleen avaamisen kunniaksi julkaistavan lp:n äänitystilaisuudesta. Pojat heittivät Costin saunalla purkkiin bisit Pasi Virtanen (Boys: Jimmy Brown) ja Tokioon (Ramones: Here Today Gone Tomorrow). Jos tässä hieman oman egon kohotusta sallitaan, niin sen verran olen vaikuttunut, että äänitin Boys-yhtyeen demo- & rarities -äänitteitä sisältävän Odds and Sods -lp:n (jolla siis ko. raita on) Miikalle, joka innostui biisistä sen verran, että otatti sen verran, että otatti sen Poikien ohjelmistoon. Nopeasta äänitys-tahdista huolimatta (tai juuri sen takia) nuo molemmat mainitut raidat ovat oivaa Pojat-antia, jossa on vielä se "oikea" rosoisuus jäljellä.

"Nokkelat huomatkoon."

Manu

Tähän mennessä tuorein noteeraus tulee JoJo-kahvilaklubista, jossa Pojat tuli nähtyä 16.8., mutta tämä ei taatusti jää viimeiseksi merkinnäksi Pojat-lokikirjassani!