www.ramopunk.com

Iskee kuin miljoona volttia CD - etusivu

Iskee kuin Miljoona volttia CD - Miljoonan voltin muistelmat

Maukka muistelee

Maukka Häirikkö 1992

Kuva Häiriköiden kotisivuilta.

Mun häiriköinti alkoi puhelinsoitosta Erkolta jossain vaiheessa vuotta 1991. Erkko oli saanut mun numeron yhteiseltä frendiltä, joka oli varmaan "suositellu" mua Erkolle. Mul ei ollu hajuukaan Häiriköistä, mutta kun selvisi että homman nimi on punk-rock, niin kelasin et pitäähän se tsekata läpi, koska punk-rock oli lähellä sydäntä ...ja on edelleen.

Maukan mainitsemassa "Lumenluontikuva"  Erkko, Maukka ja Jani.

Kuva alkuperäisen IKMV-levyn kansista (1992)

Alkuajoista muistan että me vaihdettiin treenikämppää koko ajan. Ensimmäinen oli Malmilla joku kälyinen maja, sitten mentiin Kurviin, sieltä edesmenneeseen Vihannestalolle (R.I.P.), joka oli ehta punk-talo. Se oli entinen Liemolan vihannestukun haussi joka oli jätetty rapistumaan, ja sen uumenissa treenas mitä mielenkiintoisempia hahmoja ja bändejä. Portaikoissa oli tyyliin sortumavaara, vettä tippui joka paikasta, kusi ja paska haisi kaikkialla etc. Siel myös bunkkas jonkin verran jengiä vakituisesti. Elämäntaiteilijoita, wanna-be rockstaroja ja low lifeja, joilla oli tietty myös asiaan kuuluvat viina ja douppi-ongelmat.

Jossain vaiheessa treenattiin myös Koskelassa pommisuojassa, jonka edustalta on otettu "lumenluontikuva" Iskee kuin miljoona volttia sisäbråsyyrin.

 "Nyt puolitoista vuotta bändissä taas olleena tuntuu ettei mitään breikkiä ikinä ollutkaan"

Homma alkoi toimia alusta asti hyvin ja mä diggasin biiseistä. Diggaan edelleen. Mikko oli alussa messissä, mutta joutui lähteen Amerikkaan vuodeks, ja tilalle tuli beisiin Jani. Jani oli nasta tyyppi mutta beisittely, ainakaan tommoinen tiukka tikkaus, ei ehkä ollu herran parhaita puolia. Siitä sitten tulikin kädenvääntöä, varsinkin keikoilla. Siks se varmaan onkin muissa hommissa nykyään.

Jani Häirikkö 1992

Kuva Häiriköiden kotisivuilta.

Iskee kuin miljoona volttia-lättyä lähdettiin sitten väsäämään Equaliz-studiolle Töölöön. Oltiin soitettu jo sen verran kimpassa ja keikkoja, että yhteissoitto alkoi oleen sopivan tiukkaa. Ainoo heikko lenkki oli Jani.

Studio-sessio oli yllättävän "selväpäinen", koska ainakin meikä bailas noihin aikoihin tyyliin 24/7, ja muutenkin pääkoppa oli aikamoisessa solmussa. Aika pitkälle kahvin ja röökin voimin se on soitettu ainakin mun osalta. Heko oli vielä lupautunut tuottamaan levyn, ja hyvää piiskaa se meille antoikin. Soitto ei olis noin tiukkaa muuten. 

Tietysti nyt asioita vois tehdä toisella lailla, kun kokemusta on karttunut ja tietää enemmän mitä haluu, mutta ei niin kannata kelailla. Se on loputon suo. Pääasia on kuitenkin aina asenne ja into ja hyvät biisit. Meikä ainakin hakkas pannua solmuun vaahto suussa ja vedet silmissä.

Janilta se soittaminen ei sitten luonnistunut studiossa treenienkään vertaa, joten Erkko muistaakseni soitti suurimman osan beisiraidoista levyllä. 

Biisien purkitus meni vaivattomasti ja Hekon tuottajanpiiska heilui kiitettävästi. Hyvä tuottaja onkin semmoinen joka potkii perseelle, visioi, innostaa, ja toimii extraparina korvia.

Taustalaulut veti ex-bändikaveri Kimi, jonka ääni ei ehkä ollut ihan paras mahdollinen siihen tarkoitukseen. Se kävi aina ennen purkitusta imaisemassa spliffin studion pihalla, joten taustat on vedetty higher than the sun. 

Meikäkin sitten karjui yhden biisin levyllä. Käsikranu vedettiin itse asiassa Janin kanssa kaksistaan, mutta meikä siinä on enemmän pinnassa. Lätty äänitettiin ja miksattiin alle viikossa, ja siihen pitäis periaatteessa aina pyrkiä. Ainakin tämmöisessä musassa. Jani sai kenkää aika nopeesti levyn teon jälkeen, ja Mikko hyppäs kehiin. Mikko onkin punkbasisti vailla vertaa.

 "Hekon tuottajanpiiska heilui kiitettävästi"

Meil alkoi välit kiristymään Erkon kanssa jossain vaiheessa jostain maailman nilleimmistä asioista, (joita en edes enää muista) ja epävarmuudesta. Aika nopeesti sitten tiet veivät erilleen. Mun mielestä Iskee kuin miljoona volttia on punk-klasari, vaikka siinä muutama täytebiisi onkin.

Nyt jälkeenpäin harmittaa, että en soittanut levyillä tossa välissä, koska Erkolla on aina joka levylle klasaribiisejä. Yks parhaista rähinärock-biisintekijöistä Suomessa. Nyt puolitoista vuotta bändissä taas olleena tuntuu ettei mitään breikkiä ikinä ollutkaan.

Mä en pidä sinusta

Sä et pidä minusta

Mä en pidä sinusta

Saat käsikranusta

(Häiriköt: Kasikranu)

Mutta! Mä ainakin inhoon vanhojen kelaamista ja nostalgiaa. Niin hienoa kun on saada "IKMV" cd-muodossa ulos, niin Häiriköt toimii nykyään paremmin kuin ikinä ja meikä on ylpeempi kuin koskaan olla "Mau the Häirikkö". 

Ja livenä Häiriköt pistää maan tasaiseksi aina. Pure fookin' energy. Mä uskon että tulevista lyhyt- ja pitkäsoitoista tulee timmejä. Levyille saattaa eksyä myös biisejä multa ja Mikolta. Mul on eka Häirikkö-biisi just duunin alla... BEWARE!

-Maukka Häirikkö-

  Kävijälaskuri