www.ramopunk.com     Ramopunk-uutisia

- keikkaraporttia

Keikkaraportin etusivulle

Share |

70-luvun Vihannekset (kuva: M!ka).

Leena:

Vastavirtaan soutamassa

Hyppäsin perjantaina 9.3. Tampereen junaan vaaleanpunainen samppanja päässä kuplien: tuli allekirjoitettua ihan mukava työasiasopimus, ja luvassa olisi kaksi päivää parasta ramopunkkia.  Junassa oli ihan pakko kuunnella Rehtoreita ja valmistautua ottaman selvää, ketä meitä tällä kertaa on Vastavirrassa soutamassa.

Mari oli asemalla vastassa, vei hotelliin ja kattoi kun minä join valkkaria, kuskasipa vielä myöhemmällä junalla paikalle saapuneen Petran ja minut Vastikseen.  Ehdimme yläkertaan kuuntelemaan Hevikorollaa, joka virittikin tunnelman kattoon. Jengiä oli paikalla runsaasti, kiitos ilmaiskeikan.

Jeke oli asianmukaisen iloinen Kultaisesta pesäpallomailasta ja piti poikkeuksellisen hienon puheen. Oli kiva kuulla pitkästä aikaa 70-luvun Vihanneksia, vaikka keikan aikana mielessäni kaiversi suuri huoli.  Tiesin Pajuselle suunnitellusta marsipaanitennarista, ja miestä kävi sääliksi.  Moinen marsipaanimötikkä olisi liikaa kelle tahansa, mutta miehuullisesti Pajunen siihen tarttui.  Ja vararumpalin aikana oli muikeaa nähdä Pajunen muualla kuin rumpujen takana.  Lava oli hetkessä täynnä menoa.

Pertti Kurikan nimipäivät oli taattua punkkia. Olen jo aiemmin todennut, ettei sille tarvitse antaa mitään vammaistasoitusta.  Etukäteen eniten jännitti Psykoterapian keikka, olihan se ensimmäinen kerta kun bändin livenä näin, ja Pasi tuntui käyvän jo aika kovilla kierroksilla.  Koetin vakuuttaa hänelle, että yleisö rakastaa kyllä. Ja siltä se vaikuttikin.  oiva meininki, ja Jaakko kantoi bändin kokonaisvastuuta niin, että oli helppo kuvitella hänen vanhempiensa olevan hiton ylpeitä.  Ja mahtavaa nähdä Pasi taas lavalla!

Psykoterapia (kuva: M!ka).

Loppuilta olikin siten suklaata ja viinaa korville ja kaikelle muullekin, eli ensin Himanes ja sitten Pojat.  Mitäpä näistä kahdesta huippubändistä nyt sanoisi? Monet kerrat olen ne nähnyt ja aina tuntuu meno vain paranevan.  Joskus toivoisi Sakun pääsevän sieltä rumpujen takaa etualalle vähän samalla tavoin kuin Pajunen teki aiemmin illalla. 

No, Pojilla oli uusi basisti, aito tamperelainen (?) nimeltä Raipe.  Mikä oiva nimi basistille!  Ja basisti täytti kovin kunniakkaaksi kaikki häneen asetetut suuret odotukset.  Ei sitä Miikan ja Kaiden rinnalle ketä tahansa kelpuutettaisi.

Himanes (kuva: M!ka).

Mikä siinä onkin, että 11 vuoden jälkeen Mä uskon meihin nostaa edelleen kyyneleet silmiin?  Sekö, että se vain on niin hiton koskettava biisi, varsinkin livenä ja niiden muiden meidän seurassa kuultuna?

Olimme ilmeisesti Petran kanssa niin hukassa olevan näköisiä Vastiksen edessä että saatiin vielä taksikin lennosta.  Lievää jalkakipua havaittavissa kaiken pogoamisen jälkeen, mutta mikäs kipu olisi sen positiivisempaa?

Pojat (kuva: M!ka).

Aamiaisella petyin itseeni, kun en kyennytkään syömään mustaa makkaraa. Ehkä se johtui siitä, ettei aamiaishuoneessa soinut samaan aikaan Popeda eikä edes Eput. Ehdin vielä käydä sekä Komisario Palmussa (mars sinne kaikki muutkin vanhojen kirjojen ystävät, heti!) sekä kaverini Ismon näyttelyssä ennen kuin oli aika telakoitua.  Olen aina pitänyt kovasti ramohäppeningien iltapäiväohjelmista kuten sopista ja brunsseista, eikä pettyä tarvinnut nytkään.  Heti Telakalle ehdittyä Joey suorastaan vaati saada tarjota tumman oluen, ja yläkerrassa oli lisäksi luvassa ruokaa, hyvää seuraa ja ainakin yhtä hyvää musiikkia. Toijalan Kallen juhla-asu oli todella hieno: Kiltti asianmukaisine lisäkkeineen, nahkarotsi ja punaiset tennarit ovat kostyymi, jota on vaikea pistää paremmaksi.  Illan mittaan tapahtui jo hieman vilautteluakin… Ja Riina ja Turunmummi-Päivi olivat myös sonnustautuneet skottiruutuun.  Vegechilissä oli hyvin potkua ja musa mitä mainiointa: en olisi mistään hinnasta halunnut jättää väliin Chemon soolokeikkaa, kun vähän epäilen, etteivät miehen kaikki kitarointiominaisuudet tule esiin ramopunkin parissa.  Chemon soolosetti olikin yhtä aikaa tyylikäs ja humoristinen: kun osaa hommansa, voi vääntää versioita.  Erityisesti rautalankahenkinen habitus ja lavakoreografia ansaitsevat kiitosta.  En ollut ainut joka repesi kuultuaan, että Mari on förbi on huumevastainen laulu…

Chemo ja Me Wokkivihannekset sopalla (kuvat: M!ka).

Me Wokkivihannekset oli unohtanut piuhat kotiin, mutta ei se tahtia haitannut.  Perinteinen tiskiharjojen käyttäminen rumpukapuloina jatkui, hyvä niin.  Ja kuulinpa viimein myös sen paljonpuhutun Frontside Ollien, joka oli kuulemma Wokkien versiona parempi kuin alkuperäinen.  Wokit toimivat hyvin sekä raakoina että myöhemmin illalla sähköisinä.

Lepäämään hotelliin, tai virvoittautumaan kuplajuomalla, tai miten vain… Ja Vastikseen kuulemaan yläkertaan Miikaa, harmitti kyllä Neljännen tuopin väliin jääminen.  Kaikkea ei voi saada. Toma vei moninkertaiset jalat suustani ihmettelemällä, että miten ei tuolla karismalla, soitto-, laulu -ja biisintekotaidolla varustettu Söderholm ole supertähti?  Maailmassa on suuren suuri virhe.

Virhettä ei sen sijaan tapahtunut siinä, että arvovaltainen raati myönsi vuoden 2012 Kultaisen Pesäpallomailan Hekolle.  Heko ja virhe nyt eivät muutenkaan kuulu samaan lauseeseen.  Yleislakko ja The Tarjas (joka ei onneksi ole muuttanut nimeään) tuli seurattua vähän taempaa, kun oli niin paljon kuulumisten vaihtoa.  Sanktion aloittaessa piti sitten jo hiipiä lähemmäksi lavaa.  Ja sitten vielä lähemmäksi…

Tappajatomaatit (kuva: Hartza).

Tappajatomaatit jotenkin kuuluvat Vastavirran lavalle.  Jengi on enemmän kuin osiensa summa, ja toki mieltäni lämmitti toivebiisini Tyttö ja ilves.  Ja eräs muukin keikkaan sisältynyt yksityiskohta, vaikkei itse tapahtuma nyt enää suuria riemunpurkauksia synnytä.  Joey on kyllä ihmeheebo, ja Chemo ihan mieletön kitaristi ihan missä lajissa ja kokoonpanossa tahansa.

Wokeilla oli kova tehtävä päättää festari, mutta nuoruuden energialla väsynyt jengi saatiin vielä eloon.  Meillä jäi encore kuulematta kun Joey ja Virve tarjosivat kyydin läpi lumisen Tampereen.  Kiitos siitäkin, bändeille menosta ja musasta ja kaikille tässä erikseen mainitsemattomille kamuille hyvästä seurasta!

Leena

Me Wokkivihannekset (kuva: M!ka).

Gabba gabba

we accept you

we accept you one of us

Kävijälaskuri