M!kan RamoPunk-sivut

NE LUUMÄET LEHDISSÄ

ENSIMMÄISET ARTIKKELIT 1986-87

Takaisin ENSIMMÄISET ARTIKKELIT sisällysluetteloon

Takaisin NE LUUMÄET-LEHDISSÄ etusivulle

Pauli Kosonen, Soundi,  8 / 86

NE Ramot

Kuuleman mukaan on jossain Jyväskylän takana, nuoremman väen keskuudessa

tapana kertoa hupaisaa tarinaa pääkaupunkiseudulla vaikuttavasta rokkibändistä,

jonka kaikki neljä jäsentä ovat veljeksiä, jotka kaikki näyttävät ramoneksilta ja jotka

soittavat pelkästään Ramonesia. Ne käyttävät itsestään nimeä Ne Luumäet ja ovat

kaiken päätteeksi vielä pirun hauskoja. Joopa joo!

Jyväskyläläinen nuoriso on aina tarinan kuullessaan vaarassa tikahtua nauruun, sillä heidän mielestään koko juttu on Niin Paksu, ettei se voi olla muuta kuin huuhaata. Ne Luumäet!!!

Mutta... kun Ne Luumäet on ihan oikeasti olemassa! On, on! Minä olen nähnyt ne soittamassa. Niillä on kaikilla mustat nahkarotsit ja repaleiset nahkafarkut ja tennarit. Ne kitaransoittajat seisovat jalat harallaan ja tukka silmillä ja paahtavat kauhealla vauhdilla Ramonesia. Kahden minuutin välein ne pysähtyvät huutamaan "yy-kaa-koo-nee!", ja sitten ne paahtavat kahta kauheammin. Ja se pitkä korsto, jolla on pitkä kihara tukka ja pyöreät rillit, nojaa mikkitelineeseen ja hihkuu suustaan jotain käsittämätöntä, "Teenage Lobotomyn" tahdissa esimerkiksi: "To-tomaatti, pi-pinaatti, sa-salaatti, ka-kaalinpää" ja kaiken päätteeksi ne ovat pirun hauskoja, uskokaa tai älkää!

"BEAT ON THE BRAT"

Olen myös tavannut ne. Yhtenä iltana ne piirittivät minut pöydän nurkkaukseen ja väittivät haluavansa kertoa kaiken. Mitä, missä ja miksi. Ensin yritin vetää koko homman vitsiksi - tiesinhän toki veljesten taustasta sen verran, että heillä tosiaankin on eri äiti, mutta eri isä. sitten se korsto, jonka nimi on Joey Luumäki, joka on 203 cm pitkä, alkoi kuitenkin puhua jotain pesäpallomailasta ja ymmärsin heidän olevan aika tosissaan. 

Joten... miksi? Miksi Ramonesia?

-Me oltiin ton rytmiryhmän kansa soitettu viisi vuotta statusquota ja Ramonesia, sanoo Heko Luumäki, se kitaristi ja osoittaa basisti Karia ja rumpali Eddyä. 

-Ajattele, viisi vuottaa ja ilman laulusolistia! joten kun me sitten löydettiin tuo kauan kateissa ollut pikkuveljemme Joey, niin oli kai selvää, että se statusquo piti pudottaa pois!

 -Sitä paitsi, jos ufo-mies tulisi meidän keikalle ja huomaisi menon olevan kovan, niin tuskin sitä kiinnostaisi, kuka meidän piisit on säveltänyt. Sivuseikka, meillä nyt vaan sattuu kaikki piisit olemaan Ramonesia.

Entäs sitten nuo sanoitukset? Onkos nekin sitten käännettyä Ramonesia?

-Totta kai me haluamme säilyttää mahdollisimman pitkälle alkuperäisaiheet ja -linjan, innostuu Joey.

 -Joskus on suomen kielelle ja oloihin vähän vaikea soveltaa ihan suoraan käännöstä. Silloin minä alan sanoittaa onopato... öh... omonata...

...Onomatopoeettisesti?

Just. Tällaiset "Beat on the Brat" -jutut on helppoja, se on "Pamauta pentua" ja pesäpallomaila kuuluu tietenkin rekvisiittaan..."Lobotomya" mä mietin ja mietin, ja sitten tuli tämä vihannesjuttu! 

-Jos emme pysty kääntämään kunnolla suoraan, sitten vedetään karkeasti överiksi. "I Remember You" sitten on sellainen negatiivinen käännös, "mä en muista sua". Ja onhan niitä tosi vaikeitakin juttuja. menepäs vaan kääntämään "She Belongs To Me", niin heti on mattijateppo-sytteet niskassa! 

-Hei she belongs tome... siipi... siipi lonksuu niin! Hieno onomatopoettinen lentokonelaulu! Se tehdään vielä!

"NOW I WANNA SNIFF SOME..."

Entäs muu ramones-tematiikka? Kuinka pitkälle Ne Luumäet ovat suomalaisen lähiöslummiromantiikan reippaita uhreja?

-Ööh, kai sitä jollain tavalla. Vaikka eiköhän esikuvat ole kuitenkin lähtöisin niin onnettomista oloista, ettei Suomesta ihan niin karua paikkaa löydy. Betoniviidakkoa ja pimeitä iltoja... turvattomia katuja... 

Aiemmin päivällä olen tavannut yhtyeen managerin, joka nenäänsä kaivellen on kertonut kunigasajatustaan: Luumäkien sponsoriksi on ehdottomasti saatava Bostik-liimafirma.

-Toi on kyllä jokaisen henkilökohtainen asia. Kyllä me ollan kai enemmän perehdytty vaan keskioluen haisteluun. 

-Muuten me ollaan kyllä pyritty vetämään ihan yksyhteen-linjaa. Meillä on samanlaiset kitaratkin kuin ramoneseille paitsi Karilla, joka ei osannu musiikkikaupassa lausua sitä Dee Deen basson merkkiä... prö... pra.. pre... ja sitten se osti jazzbasson!

-Ramonesit on muutenkin vaikuttanu henkilökohtaisiin asenteisiin aika paljon. Eikä se ole aina niin hauskaa; jos ravintolassa sattuu paljastamaan jollekin, ettei kuuntele kotona koskaan mitään muuta kuin Ramonesia, niin heti ollaan haukkumassa tyhmäksi jätkäksi!

-Yksi etu meillä on muihin bändeihin verrattuna. Me käytiin aikanaan kattomassa kaikenlaisia bändejä keikoilla ja otettiin aikaa, kauanko niillä menee biisien välillä virittelyyn ja jahkailuun... me päätettiin virittää kitarat jo ennen keikkaa, jotta sitten pystytään heittämään kovaa menoa yhtä soitoa ilman mitään ikäviä taukoja. tosin ramonesien liveä kuunnellessa huomaa, että ne on keksiny senkin ennen meitä!

"...TOMORROW THE WORLD"

Eikä nyt olla vasta päästy maistamaan kuin alkua, keikkoja on paiskottu lähinnä pääkaupunkiseudulla, "vähän mutta onneksi harvakseltaan". Luumäkien idea on osoittanut toimivuutensa paremmin kuin äkkisiltään uskoisi, eikä loppua huimalle uralle näy ainakaan kymmeneen vuoteen?

-No katotaan jouluun asti. Nyt meidän olisi aika päästä näyttäytymään koko muulle Suomelle ja kun se on tehty, niin tehdään joululevy, soitetaan jäähyväiskeikka slipoverit päällä ja kitarat kaulan alle hiissattuina!

-Toinen mahdollisuus on, että karsitaan turhat biisit pois. Nytkin meillä on jossain biisissä kuusi eri sointua... sen sijaan voitais pudottaa määrä kolmeen-neljään, asettaa itselle sellaiset vapaaehtoiset kahleet... niinkun statusquo vaikka ja tehdä sitten kymmenen älpeetä siltä pohjalta. kyllä siihen kymmenen vuotta saa tuhraantumaan.

-Sitä paitsi mistään jatkuvuudesta on turha puhua, kun meillä on siitä elävä esimerkki: Kari Peitsamo, joka vääntää levytolkulla huonoja covereita. Me ollaan sentään hauskoja!

-Ja onko meillä muuta vaihtoehtoa? Johan me ollaan nytkin menty tän homman kanssa ihan liian pitkälle!

Takaisin ENSIMMÄISET ARTIKKELIT sisällysluetteloon

Takaisin NE LUUMÄET-LEHDISSÄ etusivulle