M!kan RamoPunk-sivut

NE LUUMÄET LEHDISSÄ

ENSIMMÄISET ARTIKKELIT 1986-87

Takaisin ENSIMMÄISET ARTIKKELIT sisällysluetteloon

Takaisin NE LUUMÄET-LEHDISSÄ etusivulle

Miika Mannila, Rumba, 6/86

Alive: NE LUUMÄET

Uusi ylioppilastalo, Helsinki

 

Säälittävät sutenöörit? Ei. Takapurentaiset Taunopalot tahi Nahkakorvaiset Naamapäät. Ei, vaan tietysti ne yhdet ja ainoat Lentävät Luumäet.

"Ota Kari". Yykaakoonee", ja neljä tampiota paahtaa Turenki Yheksänviittä niin kuin olisi vesikauhuinen kengurulauma kantapäillä. Ja todellakin New Yorkin rähjäveljesten pikkuserkut ruuvaavat Durango 95:n suomeksi. Luumäille hyvin kuvaavaa on se, että he suomentavat myös instrumentaalit.

 Lumiukko Pop (Blitzkrieg Bop), Kretiinit Lentää (Cretin Hop) sekä monet muut vanhat ramotykitykset saavat ansaitsemansa kohtelun. Sanottiin opiskelijabileistä mitä tahansa, niin siellä ainakin lassikuritut alkavat saada vibaa punttiin, jos on hyvä orkesteri läsnä.  

Partakoneen terävästi suomennettu Hän Se On (She's the One) ja Onnellinen Perhe (no niin, mahdatteko arvata) jatkoivat sujuvasti puolitoistaminuuttisten porausten sarjaa. Rock'n'roll Hauskaa:ssa oli Heko Luumäki ymmärtänyt tiivistää kitarasooloonsa kaiken olennaisen: kesto oli pitkälti kolmatta sekuntia. Ensimmäinen setti alkoi kääntyä loppua kohti ja kaikkien pinheadien pettymykseksi ei Kappas Kappas Hei-kilpeä kiikutettu lavalle. Unohtumattomista lyriikoista jäi mieleen uskomaton slogan "...en ole Virolaisen Johannes, olen vain nuori vihannes..."

Toinen setti koostui omista (!!) rynkyryksistä. Vaan ei ole vielä syytä lähteä teloittamaan Joeya, Hekoa, Karia tahi Rumpalia, sillä edelleen napsitaan vain sata, deetä ja ceetä vaihdetulla nopeudella tai eri järjestyksessä. Meno yltyi vallan vinhaksi ja Heko hyppi jo pöydällä ramohyppyjä ja Kari otti johnnyramonemaisen haara-asennon, jossa jalkaterien välinen etäisyys lähenteli kolmea metriä. Pettämätön tyylitaju näillä nuorilla esapekkasalosilla on. Encorena kuultiin nimittäin koko ajan kliimaksiin saakka kiihtyvä Yölinjallain. Valintana se on jo niin nolostuttavan huono, että se on jo hyvä.

Miksei menestys näille hammastukisille vintiöille avautuisi? Valittiinhan kaitanaamainen Ilpo Koskelakin 70-luvun alussa jääkiekon MM-kisojen all starsiin. 

Miika Mannila,  Rumba 6/1986

Takaisin ENSIMMÄISET ARTIKKELIT sisällysluetteloon

Takaisin NE LUUMÄET-LEHDISSÄ etusivulle