www.ramopunk.com     Ramopunk-uutisia    Ramopunk-vieraskirja

Ramopunk.com 5-vuotissynttärit

 Tampere 1.-3.3.2007

 Takaisin Ramopunk.com 5-vuotissynttärit etusivulle

Synttäreillä oli kaikki kohdallaan. Loistavat bändit, loistava tunnelma, loistava paikka järjestää kyseinen tapahtuma. Hyväntuulisia ramopunkkareita tupa täynnä. Iso kiitos M!kalle, joka järjesti nämä loistavat juhlat. Kiitos myös kaikille vanhoille ja uusille tutuille, jotka tekivät  tapahtumasta niin hienon. Hallun sanoin: "Musta ei kai ikinä..." KIITOS!

- Juke -

Hannu W:

Woimasoituja 5v-bileistä

Onpa vaikea edes yrittää kirjoittaa jotain. Maaliskuun ensimmäinen viikonloppu oli kerta kaikkiaan niin hieno tapahtuma, että en edes yritä saada mitään kattavaa kertomusta kasaan. Jotenkin koko kolmen ehtoon hipat on sulautunut yhteen, niin etten ole ihan varma mitä tapahtui minäkin päivänä... Woimasoinnun vankkurit vyöryivät Tampesteriin jo torstaina.

Torstai 1.3.

Ennen päivän ohjelmaa oli ajatuksena saada roudattua levylaatikot sisään, käsiohjelmat taiteltua ja siemaistua pari olutta kirjamoguli, nyttemmin myös levymoguli Rantalan kanssa (Pop-lehti, Pop-kirjat, Rocket Records).

Päivänsankari  napattiin matkaan luksushotellinsa edestä keskustasta ja paikalla odottelikin jo tuttuja enempikin. Torstaina oli oikein hyvät fiilikset, ehti jutella ihmisten kanssa ja katsastaa esiintyjätkin hyvin. Rento ja hyvä fiilis oli torstain saldo. Ilmassa oli vähän kuin jouluaatonaaton fiiliksiä.

Vaihtokauppojen ansiosta WS:n myyntilistoilla on myös Kari Peitsamon uusin, joka on siis Rocket Recordsin ensimmäinen julkaisu. Sen verran päätoimittaja oli hommassa mukana, että eiköhän hän kohta jo julkaise ramopunkkia. Kretiinien punkjukebox vetoaa myös miespuoliseen yleisöön, toivottavasti viuhahduskuva päätyy näille sivuille. Miikan soolokeikkoja voisi olla useamminkin... vink vink.

Lisää soolokeikkoja... vink vink (kuva: M!ka).

Perjantai 2.3.

Yöllä autoiltiin Valkeakoskelle, missä vietettiin päivä lasten kanssa. Perjantai-illaksi sitten takaisin klubille luksushotellin ja Rotvallin kautta. Rotvallissa ehti sentään lukea vieraskirjaa ja hävittää roskapostit sen pakollisen oluen lisäksi. Rotvallin kulmalla joku paikallinen kylähullu tööttäsi hurjasti ja ajoi jalkakäytävälle autolla. Juuri kun olin soittamassa virkavaltaa paikalle, huomasin jotta Mr. Pullinenhan se siinä oli tulossa juhliin.

Perjantaina olikin sitten enempi ihmisiä jo alkuillasta. Kaikki olivat aika hyvin ymmärtäneet, että ohjelma alkaa ihan oikeasti aikaisin. Varsinkin perjantaina oli levytiskin takana melkoisen kiirettä, onneksi Janne oli tullut myymään SFUR:in Ramones -paitoja ja Jukka Junttila ilmestyi myös paikalle Hiljaisten levyjensä kera. Kiitoksia kaikille ostajille, harvoin tulee myytyä kerralla niin paljon levyjä ja pinssejä. Ehkä vielä voi julkaista taas levynkin.

Levykauppiaat töissä (kuva: M!ka).

Bändejä koitin katsella ja varsinkin kuunnella aina kun mahdollista. Porukka oli antaumuksella mukana. Kaikista bändeistä kuuli kehuja ja hyvinhän nuo vetivät kaikki. Kretiinien näkemisestä onkin jo tovi ja joka kerta parempi keikka. 70-luvun Vihanneksia en ole ikinä onnistunut livenä koko keikkaa näkemäänkään. Nytkin oli ikävästi pöydällä hässäkkää alkuillan ajan. Pajusella on kyllä ÄÄNI. Joey Luumäki juonsi illan ja oli kai selvin päin.

Mies ja Ääni (kuva: M!ka).

Häiriköt oli panostanut Misfits-showhunsa kunnolla ulkoasua myöten. Pitää nähdä vielä uudestaan. Pojat toimi triona loistavasti totesimme Junttilan kanssa. Molemmilla taisi olla ennakkoon vähän epäilyjä, bändi kun ei ole tainnut ikinä aiemmin olla trio-muodossa.

Mitähän perjantaista unohtui? Jatkojen ja Punjab-kebabin kautta luksushotelliin, jossa oltiin Pullisen kanssa jo puoli viideltä. Pitihän sitä tuhannetta Ramones -levyä juhlia. JPLR järkkäsi ison lössin Sputnikkiin hienosti VIP-jonoa pitkin sisään. 

Lauantai 3.3.

Aamulla reippaana ylös, aamupuurolle ja Tampesterin kierrokselle. Kati lähti vaatekauppoihin, minä elintärkeyskauppoihin eli levykauppoihin. Enpä löytänyt mitään, mutta tulipa tsekattua että oleelliset kaupat pitävät WS:n oleellisia levyjä hyllyssä. Ansaituille iltapäivänokosille emännän kanssa ennen iltapäivän ruokailua, joka oli sovittu paikalliseen makkarakioskiin klo 15.

Psykedeelinen herätys, koko kämppä piipittää ja tärisee. Minä kaivelen lattialta kännykkääni, että miten kännykän herätys voi tärisyttää kämppää, jos puhelin on ihan hiljaa. Ei ymmärrä, onneksi minulle kerrotaan, että kyseessä taitaa olla palohälytys. Käytävälläkin on savua. Ihanko pitäisi ulos vaivautua. Joku tietää käytävällä, että mikropopkornit voivat aiheuttaa tällaista, jos ne ovat mikrossa liian pitkään. Eilisen illan juontaja selittää puhelimessa käytävälle jollekin palomestarille jotain.

 

"Ehkä Häiriköiden paras setti ikinä."

- Turunmummi -

(kuva: M!ka)

Ei sitten muuta kuin ruokailuun valmistautumaan. Sitä ennen minulle soitetaan Donny Olkkolaa, enkä toivu siitä varmaan ikinä. Ruoka on hyvää ja seura vielä parempaa. Jämähdänkin Juken ja Jeken kanssa nauttimaan olutta Plevnaan muun seurueen poistuttua tahoilleen. Huom! Plevnassa myydään useita oikeita olutmerkkejä, joissakin piireissä kehutut Olvi ja Lapin kulta eivät kelpaa edes näiden oluiden hananpesunesteeksi... Sitten jo hälytetäänkin lähtemään Klubille.

 

Oli kyl nastat kekkerit. hyvät bändit, hyvä yleisö, hyvä levykauppias, hyvä baari, hyvä kalja, hyvä sorbus. Ja HYVÄ tupakkalakon pitäminen.

- Tupe -

"Rehtorit kyllä räjäytti lauantai-illan lopuksi pankin ja pään. Hyvänen aika että homma toimi. Jouduin tämän vissiin muutamaan kertaan keikan jälkeen mainitsemaankin."

- Tommi T.  -

(kuva: M!ka)

Illan ohjelmassa on pääosin sama yleisö, mutta eri bändit. Rehtori Heko juontaa, Joey ei, eikä ole selvin päin. Iskuryhmän levyä kovasti kysellään. Oluttakin ehtii juoda enemmän kuin perjantaina. Hajanaisia muistikuvia: Vihannes Chemo soittaa Rehtoreiden keikalla suutaan tai suullaan, joku vanha käppänä tuuraa Njassaa Kultaisen pesäpallomailan varressa, häiriintynyt avohoitopotilas pakottaa Pasin ajamaan viikset livenä Iskuryhmän keikan alussa, Häiriköt on niin tiukka, että ei oikeastaan voi olla enää tiukempi, Rehtoreilla ei-ihan-helppo paikka soittaa Häiriköiden salamasodan jälkeen, mutta siinäpä he onnistuvat, Blitzkrieg Boysia kuvataan useammalla kameralla. Perjantaista saakka on kyselty rexien pinssejä: "Heko tuo", ei tuokaan, vaan hukkaa ne. Murkku myy nahkavaatteita. Olo oli vähän samanlainen täällä kuin ensimmäisellä piknikillä aikoinaan: "Kuolin just ja pääsin taivaaseen. Ei ikinä pois.".

Kiitos kaikille, kiitos M!kalle, kiitos Piitselle ja Paukulle!

Hannu W.

 

Vaikka pääsin kekkereihin vain lauantaiksi jäi niistä silti todella mahtava fiilis.  Oli taas mukava tavata vanhoja kunnon ramokamuja ja tutustua joihinkin uusiin ihmisiin.

Iskuryhmän keikka oli mainio, vaikka aluksi Pasin viikset hirvittivät.  Onneksi niistä päästiin nopeasti eroon, ja bändin puvustuskin vaihtui ajan myötä parempaan suuntaan.  Uudet biisit jyräsivät hyvin.  Blitzkrieg Boysia kuulin eka kertaa livenä, toivottavasti ei jää viimeiseksi.  Olen suorastaan kärsinyt live-Häiriköt -puutoksesta, mutta nyt tuli oikein kunnon annos rautaista musaa.  Tuolla energialla voisi korvata pari ydinvoimalaa. Rehtoreitten paketti toimii kerta kerralta paremmin.  Sanna on mun idoli, ja jos Häiriköt täydennettäisiin Hekolla, ei kuudetta ydinvoimalaa tarvitsisi rakentaa ollenkaan.

Pohkeet olivat kipeina pitkään jälkeenpäin, sen verran tuli pogottua. Hyvä niin.

Vastavirta on hyvä paikka, eläköön mukava henkilökunta!

- Leena -

Piitse (vas.) ja kumppanit. Vastavirran mukavaa henkökuntaa (kuva: M!ka).

Harvoin tulee keikoilla käytyä, mutta nyt oli jo ihan pakko. Oli tunne, että jos tän jättäs väliin, nii vanhoilla päivillä sais katua pitkää ja hartaasti. Onneks tuli revittyä ittensä liikkeelle! Oli ehkä tän vuosikymmenen ykkösbileet tähän mennessä. Hienoo oli nähä niin monta ramopunkki-alan bändiä kerralla parina iltana ja kaikki nää alan sankarit Miika Söderholm, Joey Luumäki, Heko Rehtori-Luumäki, Erkko Salonen... Tunnelma oli katossa ja bändit esiinty sen mukasesti täysillä. Mutta merkittävän suuresti olin ilonen noista vielä "vähempi tunnetuista" bändeistä Kretiineistä, joiden setin alkuosan valitettavasti menetin kun myöhästyin, 70-luvun Vihanneksista ja Iskuryhmästä. Ramopunk-scenen tarttumapinta on paljon laajempi kun noin äkkiä ajateltuna luuliskaan! Kyllä selkeesti jo nuorempaa ikäryhmää edustavien Kretiinien esiintyminen lämmitti vanhan punkkari-äijän mieltä.

- Miettinen -