www.ramopunk.com

Ramopunk.com 5-vuotissynttärit

 Tampere 1.-3.3.2007

 Takaisin Ramopunk.com 5-vuotissynttärit etusivulle

Odottavaa tunnelmaa perjantain alkuillasta (kuva: M!ka).

Jeken keikkaraportti - osa 1: 

Perjantai 2.3.07

Hei vaan! Kyllä lähtee!

Suomalaisen ramopunkin yhdistävä foorumi, www.ramopunk.com, vietti 5-v. synttäreitään 2.- 3.3.07 Tampereen Vastavirrassa. Synttäreiden varaslähtö otettiin tosin jo 1.3. Aloittajaisissa. Koska en itse vielä päässyt paikan päälle torstaina, selkisi minulle vasta Kretiinien Punkjukeboxin biisilistalta, mistä Hallu oli saanut päähänsä koko viikonlopun ajan hoilaamansa sloganin: "Mä en kai ikinä, aio aikuiseksi kasvaa…".  Tuohon on kyllä helppo yhtyä…

Tieto 5-v. synttäreistä otettiin vastaan melko pian syksyn -06 Converse-kerhon jälkeen. Jo tuolloin alkoi kutkuttava odotuksen aika, M!kan julkaistua ensimmäiset esiintyjät. Ilmeni, että näissä kekkereissä soittaisi koko ramopunkin suomalainen kerma, etunenässä Häiriköt, Rehtorit ja Pojat. Samalla aavistin, että homman klaaraaminen vaatisi varmaan muutakin, kuin pari puhelinsoittoa ja ilmoitus nettiin…

Lippuja synttäreille oli varsin rajallinen määrä ja ne myytiinkin loppuun aika pian. Vastavirran yleisökapasiteetti on rajallinen, mutta paikka on kooltaan ideaali tämän genren tilaisuuksia varten. Lipun hinta, 12€ kahden päivän orgastisesta musiikkikokemuksesta on todellinen järjestäjän kädenojennus kuluttajan suuntaan. Kun tässä yhteydessä huomioidaan vielä kokonaisvaltainen hässäkkä vieraslistan muodostumisessa ja lippujen uudelleenmyynnin verkostoinnissa, havaitaan kaiken vaivannäön lähteneen rakkaudesta tähän musiikkiin ja sen parissa pyöriviin ihmisiin.

M!ka: Perjantai-illan juontaja Joey Luumäki toivottamassa yleisön tervetulleeksi bileisiin. Joey esitti myös illan teemaan itse säveltämänsä nokkahuilubiisin tai serenaadin tms. Tarkkaavainen kuvan katsoja saattaa yllä olevasta kuvasta huomata nokkahuilun, tuon peruskoulun musiikkituntien kauhusoittimen Joeyn takataskussa (kuvat: Ilpo).

Perjantai 2.3.

Oulusta on pitkä matka kaikkialle. Otettuani pari tuntia töistä vapaata, pääsimme veljeni Juken kanssa lähtemään tarpeeksi aikaisin liikkeelle. Itse matka sujui rattoisasti parinkymmenen ramopunk-levyn parissa. Perillä treffit majapaikassa isäntämme Jyken ja Hessu-serkun kanssa, pikasauna ja taksin keula kohti Pispalaa. Tupsahtaessamme Vastavirtaan n. klo 21, oli mykistävän hienoa kokea se paikan lämmin ilmapiiri: virnisteleviä hymyjä, lämpimiä halauksia, reippaita ylävitosia ja muutama uteliaana tervehtivä katsekin.

M!ka: "...Basisti on ihminen, kansalainen tavallinen..." todisteli lauluäänellään paljon ihastusta herättänyt basistikretiini Teemu. Kitaristikretiini JP ja rumpalikretiini Sami ovat olevinaan samaa mieltä (kuvat: M!ka).

Tullessamme, olivat Kretiinit juuri aloittamassa soittoaan. Kemin poppoo hoiteli aloitusosuutensa tyylikkäästi, soittaen tusinan reippaita ralleja. Suorastaan rouheaa menoa. Biisit Basisti ja Järvinen jytisivät heti setin alussa. Setti jäi omalta osalta hieman vajaaksi, sillä parin valokuvan jälkeen piti irrota lavan läheltä etsimään illan isäntä käsiini. Olimme tuoneet velipojan kanssa vaatimattoman lahjan, jonka katsoimme sopivan M!kan makumieltymyksiin loistavasti: Olvi-pinssin. Lahjanluovutusseremonian jälkeen olikin aika hakea virvokkeita ja moikkailla tuttuja. Kretiinit rouhivat taustalla mainiosti. Jippijaijee ja Aivot narikassa jäivät mieleeni keikan loppupuoliskolta.

M!ka: Silminnähden hyvätuulinen Pajunen ja soitti Vihannes Chemon ja Vihannes Peten kanssa napakan keikan, josta tuli todella hyvät fiilikset.  Harmi vain, että en saanut tallennettua valokuviin Chemon komeita hyppyjä (kuva: M!ka).

70-luvun Vihannekset oli itselleni uusi livekokemus. Niinpä varsinkin alkusetti meni itselläni lähinnä valokuvaamiseen ja tutustumiseen. Viimein rytmijalka otti ohjat ja vei mukanaan Vihannesosastolle. Saat multa vuoden viekoitteli jo mukaansa tapailemaan laulun sanoja. Bändi sai takuulla kosolti uusia ystäviä synttärikeikan ansiosta. Varsinaisen setin viimeiseen biisiin asteli lavalle vierailevana tähtenä mies ja ääni, tuo pitkänhuiskea illan juontaja, Joey Luumäki. Minä diggaan Peitsamoa -biisi sai loputkin yleisöstä liikkeelle ja hulina olikin valmis alkamaan. Encorena soitettu Vihannes-versio Teenage Kicksistä saavuttikin ansaitsemansa vastaanoton. Porukka suorastaan repesi.

Kimmo Liskomäki toimi varajuontajana ja kuulutti  Joey Luumäen soolokeikalle (kuva: M!ka).

Vihannesten jälkeen oli Joeyn oma vuoro sooloilla mies ja kitara yhdistelmällä. Onneksi Kimmo Liskomäki riensi auttamaan, joten Joeyn ei tarvinnut juontaa itse itseään lavalle. Nerohvirran oraakkeli toimi Joeyn aloituskipaleena. Ei mun tyttöni kuollut sekä Marjut on ihmenainen, seurasivat sujuvan sanailun lomassa seuraavina. Yhdeksän kappaleen setin loppupuolella ilmeni, että aikataulussa piti kiirehtiä, joten Joeykin kiihdytti hieman puhenopeuttaan. Viimeiset kolme kappaletta olivat Niiden Luumäkien tuotannosta: Se lentokone, Sä putosit sillalta ja encorena kuultu ramopunkkien kansallislaulu Onnellinen perhe. Tuossa vaiheessa kansa velloi jo kuumana onnessaan lavan edessä.

"...Onnellinen, onnellinen, onnellinen perhe..." (kuva: M!ka)

Juhlakansa oli lämmitelty illan erikoisuuteen, josta vastasi Häiriköt, soittamalla Misfitsiä vuosilta ’77-’83.  Laulusta vastasi tilaisuutta varten pestattu lisä-Häirikkö. Lisäefektinä keikkaa varten Häiriköt olivat sonnustautuneet Misfits-maskeihin. Seurasi suorastaan pelottavan aggressiivinen, äärettömän energinen ja yleisön lähes sekopäiseksi villinnyt lava-akti. Jo heti ensikappaleesta, Halloweenista lähtien yleisö pogosi villisti mukana. Meno jatkui villinä koko 13 kappaleen setin päättäneeseen Attidude-biisiin saakka. Välillä yleisöä lakosi nurin kuin herätysjuhlilla ikään, mutta aina sieltä ylös vääntäydyttiin. Yhtään tappelua en onneksi havainnut. En ole itse asiassa ramopunk-tapahtumissa nähnyt vielä yhtäkään rähinää.

 Häiriköt plays Misfits '77-'83: Erkko, Maukka, vieraileva tähti Kalle Koo ja Mikko (kuvat: M!ka).

Häiriköiden vetäydyttyä pyyhkimään maskejaan, koitti illan vaatimattoman isännän, M!ka Vesterisen palkitseminen, jahka hänet oli ensin saatu houkuteltua lavalle. Ramopunk-foorumin synttäreiden kunniaksi M!kalle ojennettiin valtava lahjapaketti, josta sen kuorimisen jälkeen paljastui ilmatäytteinen jättiläiskoristossu. Siinäpä kelpaa, vaikka ensi Puustockissa, kellua järven laineiden liplattelua kuunnellen, valmistautua ramopiknikiin iisalmelainen puuhapussi matkaeväänä.

M!ka: ...ja sitten joku ihme tyyppi sai joltain muilta ihme tyypeiltä jättimäisen ilmalla täytetyn tennarin. Onneksi se ei kestäny pitkään ja bändit pääsi taas soittamaan (kuva: Harza).

Perjantai-illan päätti Pojat. Kokoonpanot Miikan ympärillä vaihtuvat, mutta kai se niin on, että heikot sortuu elon tiellä, mutta Miika tosi-poika sen kuin porskuttaa. Nykyinen Pojat-yhtye soittaa triona. Kitaristi Miikan lisäksi kokoonpanoon kuului Kaide Poika rummuissa sekä viiteen bändiin ehtivä Rehtori Mikkola, joka tietenkin esiintyi perjantaina Sami Poikana. Juhlakansa sai nauttia varsin kattavan koosteen nykyään harvoin keikkailevan Pojat -yhtyeen tuotannosta. Mukaan 18 kappaleen upeaan settiin mahtui melkoinen joukko suomalaisen ramopunkin klassikoita. Biisilista oli sen verran komeaa luettavaa.

"...ilmassa suuren ramopunk-juhlan tuntua..." (kuva: M!ka)

Sykähdyttäviä tuokioita yleisölle tarjosivat mm. kappaleet: Mari on förbi, Pasi Virtanen, Utajärven yöt, Lemmikkihautuumaa, Veikkaat vaan sekä nostalginen Ramo-slovari, Siipi lonksuu niin, joka toi lavalle laulamaan myös Joey Luumäen, joka samalla täydensi rokkihattutemppunsa: hän oli kolme kertaa laulamassa eri yhteyksissä saman illan aikana. Encorena kuultiin ensin legendaarinen Eka kerta. Kun illan päättänyt Mä uskon meihin kajahti ilmoille, oli ilmassa suuren ramopunk-juhlan tuntua. Huh! Oli kertakaikkisen hieno meininki!

Yleensä menot loppuvat juuri silloin, kun on kivaa. Näin kävi tälläkin kertaa. Yhtäkkiä ilta oli ohi ja piti nopeasti keksiä jälkipelipaikka. Onneksi sellainen saatiin sovittua ja hilpeä teeseurue piti vielä rattoisan baariparlamentin Sputnikissa. Sieltä sitten aamun pikkutunneilla juhlakansa könysi koloihinsa sinne tänne pitkin pian heräilevää Tamperetta.

Jeke